Meillä on käyty pientä käden vääntöä aiheesta Kissa vs. Koira. Maalla kun kuulemma pitäisi joka talossa ainakin yksi kissa olla hiiriä jahtaamassa! Minä taas en kissoista välitä, joten vastaus on ollut aina ettei kissaa oteta.

Mettiset ajavat kyllä ihan saman asian eli pitävät talon hiirettömänä. Kaksi kertaa on hiiri tullut sisälle menneiden viiden vuoden aikana ja molemmilla kerroilla Maija on ne heti napannut. Eka kerralla en edes tajunnut, miksi Maija kiersi kirjahyllyä ja haukkui kirjahyllyn taakse. Asia selvisi, kun kirjahyllyä siirrettiin ja hiiri lähti juoksemaan suoraan kohti Maijaa. Se siitä hiirestä. Tänään Mette tassutteli pihalla niska jäykkänä ja häntä tötteröllä. Sehän oli selvä merkki muille, että jotain jännää oli nyt suussa. Kutsuin luokse ja pyysin näyttämään, mitä oli löytänyt. Hanskaan putosi pikku vipeltäjä. Siihen oli päättynyt pikku päästäisen maallinen taival, oli tullut liian lähelle taloa... Kissan paikka on siis täytetty.