Elämä on yhtä mejää. Perjantaina eli juhannusaattona arvostelin Raahen mejä-kokeessa yhden AVO ja viisi VOI-koiraa. Sää suosi, sillä pilvinen, +9 celsiusta on mitä loistavin mejäkeli! Lauantaina kävinkin tekemässä sitten omille koirilleni jälkiä ja pari muuta ihan verryttelymielessä . Eilen iltapäivällä jäljestettiin.

Maija: Maijalle tein ns. yhden krepin jäljen, eli vain kaadolla oli kreppi, jonka sorkkaa viedessä otin pois. Maija löysi jäljen ja lähti työskentelemään. Matkalla oli yksi makaus ja se merkattiin loistavasti. Matkalla oli kulmia, mutta jäljen päästä löytyi sorkka, jonka Maija kantoi tielle. Muori oli tohkeissaan...

Sole: Päivän postitiivinen yllätys. Pikkuiselle tein kaarevan jäljen, noin 100 metriä. Jäljen ikä oli 18h. Sole sai itse etsiä jäljen ja sen jälkeen työtehtävään kehoitin yhdellä käskyllä. Sole nuuskutteli ihan jäljen päällä ja kaadolle tultuaan nappasi sorkan suuhun ja kantoi tielle. Tämähän osaa!

Valjaissa valmiina lähtöön...

Maasta se pienikin ponnistaa...

Kaato!

Sini: Sini oli sitä mieltä, että tänään sorkan voi hakea joku toinen. Motivaatio nolla. Uimaan kyllä kelpas mennä... Sini oli tosin päivän viimeinen ja varmaan aika kypsä.

Mette: Mettelle teimme normaalia hankalamman jäljen. Kulmia oli kolme ja katkokulmia sekä makauksia kaksi. Maasto oli vaativaa, ainakin minun nilkalleni. Ensimmäinen kulma takalenkillä, muut paremmin. Jälki kulki lähimmillään 15 metrin päästä vilkkasta maantiestä ja siihen tehtiin myös tuore poikkijälki juuri ennen jäljestyksen alkua. Mette ei huomioinut näitä häiriötekijöitä ollenkaan. Kaato löytyi ja Mette kantoi sen iloisena. Oikein hyvä suoritus.

Eki: Eki lappalainen lähti lähtömakaukselta töihin. Jäljen päällä 1.kulmalle, makauksen osoittaa. Toisella osuudella tekee kolme lenkkiä ja kurvia tuulen alapuolelle, palaa itse jäljelle. 2.kulman takalenkillä, mutta makauksen osoittaa. Eki ei välitä tienylityksestä mitään ja jatkaa matkaa. Kolmas osuus tuulta vasten ja suoraan kaadolle, jonka nuuskii. Vielä yksi harjoitus ja sitten mennään kokeeseen. Minä ohjasin ja Irina keräsi merkkejä.

Hilkan Sinikka kävi harjoittelemassa isojen ojien ylityksiä tummassa synkässä kuusikossa. Eka ojalla empi ja vaati tukea, mutta kaksi viimeistä ojaa hyppäsi jo vauhdilla yli!

Päivän viimeiseltä jäljeltä tielle tultaessa otin saappaan pois kipeästä jalasta ja nilkutin sukkasillaan autolle. Hulluja on monenlaisia... Nyt taitaa alkaa se harjoitteluloma, jo ihan tämän Rantsilan kokeessa loukkaantuneen ja viime syksynä murtuneen jalan takia. Meillä on nyt aloitettu säilörehuteko ja tämän päivän lomailen .