Ei vaan meidän pikku koiran hampaita. Teräviä pikkuhampaita on pudonnut jo muutaman viikon eikä niitä ole karvalankamaton seasta huomannut ennenkuin on päälle astunut. Solen hammaskalustosta sai vähän aikaa sitten sellaisen vaikutelman, että luuli katsoneensa krokotiilin suuhun. Tehokkaan näköistä -  kulmureitakin oli kahdeksan. Pikku pennelin kulmurit roikkuivat sitkeästi mukana, vaikka uudet tekivät tuloaan. Nyt ne ovat luovuttaneet ja Solen suussa on enää neljä kulmahammasta. 

Jotain pikkukoira on oppinut - siis muutakin kuin ilkeyden tekoa. Yhtenä päivänä isäntä soitti minulle töihin ja kysyi, kuinka Solen saa syömään? Ihmettelin, että lintujako se pihalla taas jahtaa, kun ei malta tulla sisälle? Ei kun ongelma olikin se, että penneli istui kiltisti ruokakupin vieressä ja katsoa napitti silmiin. Nauroin ja kehoitin sanomaan "Vapaa".

Mökkimme on taas muuttunut sairastuvaksi. Viime viikonlopun Vaasan KV-näyttely jäi välistä, kun TAAS olen flunssassa. Tällä viikolla ei koirat ole pihaa kauemmaksi päässeet, koska lenkkikielto tuli heti voimaan. Toivottavasti pääsen ensi viikonlopun MEJÄ-tapahtumiin ja se tämä kevään viimeinen koiranäyttelykin olisi sunnuntaina Oulaisissa.