Yömejä vesittyi täysin. Kova vesi sade kasteli porukat täysin mennen tulle ja palatessa. Oli ihan sama, mitä metsään puki päälle vai pukiko ollenkaan... Litimärkä oli sittenkin. Onneksi koekansa oli järjestelyihin tyytyväisiä ja tuomarit kehuivat koepaikkaa. Kiitos vielä paikan loppusiivous rutistukseen osallistuneille! Kiitos Mikko, Kaisa, Kati, Irina, Minna, Tiina V, Taina ja Juha! Minusta ei nyt paljon apua ollut :(

Eki olisi halunnut saalistaa karhua, eli kahdesti poistui määrätietoisesti karhun jäljille.  AVO0, mutta positiivisesti hienot kulmatyöskentelyt ja makausten näytöt! Mette ei ollut oma itsensä ollenkaan eikä jäljestänyt yhtään. Pyöri VOI-nollan ennen ensimmäistä kulmaa. Lähdin Metten kanssa tielle merkitsemätöntä reittiä olimme vähän aikaa jo kunnolla hukassa metsässä. Koskaan en ole ennen metsään eksynyt, joten tunne oli kamala. Ja tietenkin tämä tapahtuu silloin, kun ei ole puhelinta, kompassia saati sitten gps:ssää mukana. Aikani harhailtua, pysähdyin miettimään mitä teen. Siinä samassa huomasin ihan tuoreet karhun jäljet, joten päätin etten sinne jää apujoukkoja odottamaan. Päätin luottaa koiraani ja annoin sille vapaat käpälät. Mette kävelikin suoraan autolle! Ihana koira! Oli siinä harmaan sateisessa säässä hiukan hankala luovia ilman kompassia. Ei ollut auringosta apua. Lisäksi minua vaivasi melkoisesti oikea silmä, johon oli aikaisemmin aamulla opastaessani osunut kuusen oksa. Vesi valui silmästä ja näkö oli sumea. Lopulta en uskaltanut edes autolla ajaa, vaan Kytölän Taina ajoi minut autoineen kotia. Kiitos vielä siitä!

Kotia päästyäni ja auton tyhjennettyä, minut vietiinkin sitten TK:seen. Silmän sarveiskalvossa haavaumia, joten lääkekuurille  ja sairaslomalle. Merirosvolappu silmillä tässä yritän nyt jotain naputella, mutta hieman on hankalaa, kun etäisyyksien arviointi yhdellä silmällä on vaikeampaa.

Eli melko huonosti viime viikko meni: GPS unohtui auton katolle, kun tein viimeistely jäljet Mettelle ja Ekille maanantaina ja sitä ei enää ole löytynyt, kännykkä "hukkui ja kuoli" sadetakin taskuun gepsiä etsiessäni, molemmat koekoirat tekivät todella huonot suoritukset ja tämä silmä! Solekin söi taas kaksi kirjaa ja yhden kengän - miten se ehtiikään! Nyt olen tämän viikon vain silmät kiinni ja lepään.

Ehkä yksi ihana muisto viime viikosta jää, nimittäin Maija-Mainio jäljesti aivan mainiosti, vaikka se olikin harjoitus jälki Cool Kyllä Maija osaa, jos haluaa, vai mitä Kirsi ja Hilkka? Ai niin! Kävi Sole-Polekin tomerasti nuuskuttelemassa!