Lauantaina kävin jäljestämässä Eki the porokoiran ja Foxin kanssa. Ekin jälki oli simppeli avo-luokan jälki. Ikää jäljellä oli 24 h. Pari kertaa Ekin piti hirvenjälkiä tutkia pitempään. Makaukset osoitti ja kulmat ratkaisi. Sopiva vauhti jälleen! Foxilla oli vaikea jälki, mutta ratkaisi harjoitteen.

Sunnuntaina pääsi Sini valmiille jäljelle, jonka Kirsi ja Aleksi olivat tehneet. Jäljellä oli muutama konnuus, ensimmäinen osuus meni ihan lammen rantaa, ja uimaanhan Sini lähti. Tuli kyllä itse takaisin ja jatkoi jäljestystä omatoimisesti. Kulma oli vanhalla kivisellä hakkuuaukolla, makauksen nyt osoitti. Vaikka oli kuuma keli, vaikea jälki ja paljon hyttysiä, saavutti Sini määrätietoisesti maalin. Kiitsi ratkaisi omansa, mutta matkavauhtiin tulee kiinnittää jatkossa huomiota. Sini pääsi jaljestyksen jälkeen uimaan merelle.

Sunnuntaina kävi Sole Kaisan uimakoulussa - kun etujalat eivät enää ylettäneet pohjaan, piti kääntyä äkkiä rantaa kohti. Kova aallokko vähän haittasi pennun uimaan lähtöä. Mette kloorasi malliksi ja kovasti olisi Solenkin tehnyt mieli ulapalle lähteä. Ehkä jo ensi kerralla...

Maanantaina olikin jo Metten vuoro päästä jäljelle. Ensin kävimme katsomassa, kuinka Hilkan Sinikka selvitti oman jälkensä ja Sinikka osoitti olevansa koevalmis! Metten jälki oli sen uran vaikein: viisi kulmaa, katko ja kaksi makausta sekä pituutta runsaasti yli normaalin harjoitusjäljen. Yli puolet jäljestä kulki rutikuivalla jäkäliköllä ja yhtään viilentävää vesiojaa ei matkalla ollut. Kaato löytyi ja Metten työskentelyä oli ilo seurata . Ensi viikonloppuna Mettellä edessä ensimmäinen voi-startti.