MEJÄ-kauden avasi viime pyhänä Kruunupyyn mejä-koe, jossa olin arvostelemassa. Henki kulki suhteellisen hyvin, vain viimeisellä jäljellä yskin aika lailla kahdella ensimmäisellä osuudella. Kokeen innoittamana kävin eilen aamulla tekemässä harjoitusjälkiä omille koirille ja illalla jäljestin.

SOLE: Penneli valjastettiin ensimmäistä kertaa mejä-valjaisiin ja liinoihin. Sole on nyt 5,5kk vanha eli saman ikäisenä Mette ja Sinikin aloittivat. Solen kanssa kävelimme ja nuuskuttelimme suopursuja metsässä. Kunnes Sole äkkäsi lähtömakauksen. Eli pentua ei viety lähdölle vaan makaus vain löytyi metsästä. Makauksen tarkasti nuuskiuttuaan alkoi melkeinpä tippa tipalta jäljestys omatoimisesti. Kaikki varvut piti nuuskia. Loppua kohti vauhti parani ja hupsis - sorkka löytyi! Jälki oli kahden tunnin ikäinen ja 20 metriä pitkä.

SINI: Sinille oli tehnyt 400 metrin luikerruksen kahdella makauksella. Yhdellä isolla ojalla Sini haki jatkoa ojan reunoista molempiin suuntiin. Sitten ponkaisi ojan yli ja jatkoi matkaa. Ensimmäisen makauksen osoitti paremmin kuin toisen. Ihan hyvä kauden aloitus ja sieltähän se kaato löytyi. Jälki oli helppo Sinille, kun kulmat olivat vasemmalle. Jäljen ikä 11 tuntia. Hitsin voimakas otus, pipo oli turhaan päässä ja hanskat puuttu.

METTE: Mettellä oli tapahtumarikas, 500 metrin mittainen jälki. Löysi kaikki kolme makausta ja osoitti ne selvästi. Ensimmäiselle makaukselle vielä pyörsi takaisin, että huomaathan mitä tässä on! Ensimmäinen kulma tarkasti, toinen suunnantarkistuksella ja kolmas hieman ulkokautta kaartaen. Katko ok, aloitti hakemisen oikealta. Kaadolle hypyllä. Välillä metsätie hiukan hämmensi, mutta selvitti itsenäisesti. Viimeinen osuus jäljen sivussa, tuulen alapuolella. Jälki oli reilut 11 tuntia vanha.

MAIJA: Tänä aamuna päätin yllättää Maijan ja otin sen valjaat naulakosta (olivat hämähäkin seiteissä ja pölyssä). Menimme Metten eiliselle jäljelle ja mitään merkkejä metsässä ei enää ollut. Muistelin vain tapahtumapaikat ja olihan siellä niitä luonnonmerkkejä :). Lähtömakauksen tutkittuaan Maija lähti omaan persoonalliseen tapaan porskuttamaan eteenpäin. Eka kulma jälkitarkasti, ensimmäinen makaus tutkittiin tarkoin. Toinen kulma oikaistiin hieman sisäkautta, toinen makaus loistavasti. Katkolla Maija haki jatkon laajoilla kaarroilla, kuten yleensä. Kolmas makaus ohitettiin, sen paikkaa en muistanut eikä sitä selvästi osoitettu. Kulma hieman pitkäksi, mutta sitten jatkettiin suoraan kaadolle, jonka omi itselleen. Kyllä Maijan kanssa on mukava jäljestää, vauhti on sopivaa, Mette ja Sini kuopii liikaa eteenpäin ja niitä joutuu jarruttamaan. Ja lisäksi kun Maijan tyylin tuntee niin hyvin ;)  Jäljen ikä 22 tuntia. Eli eipä haitannut, että olimme Metten kanssa jäljen jo sotkeneet. Kyllä Mainio Maija sen ratkaisi.